Hei!
 

Olen ollut aikeissa kirjoittaa jo pitkän aikaa mutta ajatukseni ovat olleet niin maatakaatavan synkkiä etten ole jaksanut murheitani pinnalle asti tuoda tuolta syvistä vesistä.

Jaa miksi sukeltelen mustissa merissä?

Mistä aloittaisin...

Viimeksi kun kirjoitin, olin vihainen, katkera, masentunut ja kaikkea muuta negatiivista. Olin eroamassa miehestäni niin täysillä ja aloittamassa uutta elämää, mutta en uskaltanut erota, ja hyvä niin.

Masennukseni kesti liian kauan. Noin neljä kuukautta yhtä soittoa vain negatiivista. Joillakin on jatkuvaa mutta minulle on suotu tämä ihanainen kaksisuuntainen. Ei lenkkeilyä väsymyksen takia. Ei leikkiä lapsen kanssa vitutuksen takia. Ei naurua mörköjen takia. Ei itsetuntoa, ei halua elää. Nyt inhottaa ajatellakin tuota mustaa sumua jossa kuljin tällä kertaa turhan pitkään. Normaalisti kun depressioni kausiaika on noin kuusi viikkoa ja tämän jälkeen tulee ihana kolmen viikon jakso kukkaista, lennokasta ja lintujen laulua sisältävä maanisuus.

Tämä kerta oli erilainen. Masennukseni päättyi kun sain tietää vatsakipujeni johtuvan munasarjoissani majailevista kasvaimista, syöpäläisistä. Minulla on vuosia ollut kystia munasarjoissani joita on seurattu vuoden välein. Nyt olivat kasvaneet vuodessa kananmunan ja pingispallon kokoisiksi. Koepalat otettiin. "Pahanlaatuisia kasvaimia" sanoi lääkäri hienoinen myötätunnon sävy äänessään. Tuossa vaiheessa ajattelin vain että mitä sitten, pöh ne mitään ole. Kunnes lääkäri selitti enemmän ja enemmän. Valikoivan kuuloni takia kuulin vain sanat munasarjasyöpä, kohdunkaulan syöpä. Leikataan munasarjat, ei lapsia enää.

Puhelun jälkeen koin jotain erilaista, olin jonkinlaisessa shokissa, tuntui että nyt on pakko nauraa. Olin töissä kun puhelu tuli. Pakottava tarve oli mennä tupakalle vaikka taukoni olikin jo loppunut ja miettiä mitä minulle juuri sanottiin. Ääh en muista puhelua. Vain muutamia sanoja ja milloin seuraava lääkärin aika on. Muutaman päivän ajan olin vain ihmeissäni, toki en yllättynyt ollenkaan. Minulle kun kaikki maan päällä alkoholismista, mielialahäiriöistä syöpään on mahdollista. Karmani taitaa olla sen verran huono, olen varmaan joskus astunut jonkun väärän ötökän päälle.

Viikko puhelun jälkeen olen pöydällä alaosattomissa jalat levälläni ja miljoona tohtor ihmistä ronklaa alapäässäni ties millä välineillä. Mitataan kasvaimia, tutkitaan kohdunkaula, painellaan mahaa, käydään siellä kakkosessakin. Ei helvetti. Huh, ei kohtuun levinneitä kasvaimia taikka syöpäsoluja. No mutta mitäpä sitä kohdulla tekee kun munasarjat häippäsee. Tämäkin kerta lääkärin puheilla yhtä sanaplörinää ja kohtalokkaan beethovenin sointua korvissani.

Viikko taas eteenpäin, olet vaiheessa kaksi, syöpä vaihde on neljä. Ja edellisellä viikolla vaiheessa yksi. Taidetaan kiihdyttää aika kovaa tuonne neloseen. Lääkärit sanoo "älä ole liian optimistinen" ja päinvastoin "tästä voi selvitä kunhan eteneminen saadaan pysäytettyä. Taas kerran huoneessa jossa on ällöttävä sairaalan haju, vihreät koriste brodeeraukset katon reunassa. Kirkkaat valot mutta tällä kertaa hetken yksin kanyyli kädessäni. Vereeni menossa miekoilla taistelevia titaaneja, solunsalpaajia. Vain hetken aikaa kun taas kaksi lääkäriä minua piikittään molemmille puolille vatsaan. Työntää hormooneja, jotka käyvät syöpäläisteni kimppuun hirveällä raivolla kuin muurahaiset sokeriin. Nämä aiheuttavat minulle kramppeja vatsaan, kuin synnyttäisin.

Nyt kun olen tajunnut että enhän minä taistele vielä syöpää vastaan vaan sen esiastetta, on elämänhaluni palannut. Kun on peloteltu vaikka sun millä niin tuntuu että mieleni kääntää tämänkin koitoksen voitokseen. Eikä se ole vain mieleni, vaan minä. Olen sankari mikäli tästäkin selviän, miksi en selviäisi? Olenhan minä sankari punaisen viitan kera!

Tästä tekee vaikeaa kuitenkin se, että ajatukseni niinkuin pitääkin hiukan maalata piruja seinille. Tuttuni sanoi että sinun on vatuloitava että ajatukset saat selville vesille. Täytyy miettiä joka ikinen käänne, mahdollisuus, takapakki. Ehken vielä sano että mää ny kuolen tähän, eihän tää oo viellä mittään.

Silti haikein terveisin

Wriina