Kuten jo kuvauksessa kerroinkin olevani nuori äiti, en tarkoittanut niin nuorta. Olen siis 22 v naisen alku huonokuntoisen 70 vuotiaan kehossa. Tällä aloituksella haluan tehdä selväksi etten etsi sääliä ynnä muuta hössäkkää miettiessäni elämän epäreiluutta. Käytän blogia omahyväisesti vain ja ainoastaan henkisten ja fyysisten kriisien ja tietty arjenkin yksitoikkoisuuden ja ongelmien purkamiseen.

Olen onnekas kun omistan niin kauniin ja rakkaan tyttären ja miehen, joka rakastaa tälläistä hyypiötä vaikkakin kyseenalaistan sen. Olen onnekas kun minulla on katto pään päällä, ruokaa ja jonkinsorttinen balanssi elämässä. Vaan näin ei ole aiemmin ollut.

Olen kasvanut sekasortoisessa ympäristössä, jossa alkoholistit ja narsistit ovat tehneet elämästäni hieman vaikeakulkuisemman. Olen kärsinyt näiden ihmisten vuoksi liikaa itsetunnon suurista ongelmista. Näistä johtuen aloitan terapian nyt kun vihdoin olen siihen valmis, kääntämään jokaisen kiven kuljetulla polullani, katsomaan taakseni mikä on jäänyt käsittelemättä. Tulen käsittelemään myös täällä paljon asioita jotka ovat tuoneet elämääni enemmän ja vähemmän hyvää sekä huonoa.

Blogin nimi pitäisi varmaan olla pikemminkin kasvukipuja mutta pidän siitä tunteesta että kirjoitan päiväkirjaa. Jostain syystä päiväkirjan pito on ollut minulle luonnollista ja se on rakas tapa. Tästä ei varmaankaan pitää selkoa saanut, kunhan purin hieman sydäntäni.

-Wriina, ensi kertaan!